Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

               Kirjailija Armas J. Pulla

               29.3.1904 – 14.12.1981

 

            Monen alan mies

 

Kouluvuodet

Armas J. Pulla tunnetaan parhaiten hänen hirtehisenhauskoista Ryhmy ja Romppainen -sotaromaaneistaan, mutta hänen tuotantonsa oli valtavan laajaa: historiallisista Ranskan-romaaneista ruokakulttuurin ja muodin maailmaan, nuorisoromaaneja, vanhaa Helsinkiä kuvailevia teoksia, yleishyödyllisiä tietoteoksia, elokuvakäsikirjoituksia, pakinoita, dekkareita ja jopa tieteiskirja. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 90 kirjaa, tuhansia pakinoita ja kertomuksia, kuunnelmia sekä elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Nämä kaikki hän tuotti päivätyönsä ohella.

Armas Josef Pulla syntyi Viipurissa. Pojan nimeksi oli suunniteltu Frans Josefia, mutta viedessään lasta kastettavaksi äiti päätyi matkalla Armas Josefiin. Äiti Emma Sofia Itkonen oli pieni, huumorintajuinen, elämänmyönteinen ja sanavalmis savolaisnainen. Isä, rikosetsivä Josef Pulla oli komea, tumma, täsmällinen ja karjalaiseksi vähäpuheinen. Kulttuurisukuun Armas ei kuulunut isän eikä äidinkään puolelta. Emma oli Pietarissa köksänä, ja nuorempana ollessaan rautatietyöläisenä Jooseppi joutui käymään Pietarissa ja tutustui siellä Emmaan. Heidät vihittiin 1902 ja heidän ainoa lapsensa syntyi 1904.

Armas varttui Viipurissa. Myöhemmin on selvinnyt, että Viipuri muistutti Pariisia elävyydessään, puheliaisuudessaan ja kansainvälisyydessään sekä iloisuudeltaan ja ilmapiiriltään. ”Rakkauteni Pariisiin ja Viipuriin ei järky milloinkaan.” Armaksen nuoruudessa muutettiin usein isän rikosetsivän työn ammatin vuoksi mm. Hämeenlinnaan, Lahteen, Sortavalaan ja takaisin Viipuriin. Viipurissa Armas asui Sorvalin kaupunginosassa ja koulumatkalla kulki Tellervo Kuokkasen kodin ohi. Näkivätpä he toisensa myös koulun buffetissa ja tulivat myöhemmin tapaamaan toisiaan vieläkin useammin. Kirjallisen työn makuun Armas pääsi Viipurin suomalaisen lyseon koululehdessä ”Makkara”, jota julkaistiin yksi kappale. Se oli aikaansa edellä: se oli maamme ensimmäisiä ”keltaisia lehtiä”.

Armeija

Armas suoritti asevelvollisuutensa 1923 - 24. Hän viihtyi hyvin ja kirjoitti myöhemmin monta kaskua armeija-ajastaan. Hän oli laajassa kirjeenvaihdossa Espanjaan, Saksaan ja Ranskaan heikoista kielten arvosanoista huolimatta. Huomattavan luottamuksenosoituksen taiteilijana hän sai, kun häntä pyydettiin maalaamaan ruokasalin seinäfreskot. Hakun - pioneerien lehden - toimittajana oli kuinkas muuten kuin A.J.P. Hän kirjoitti ja kuvitti lehden ja painoi yhden kappaleen kasarmipainossa, jota sitten luettiin sotilaskodissa. Pian tämän jälkeen HAKKU ilmestyi painokoneella painettuna ja jonka vakituisena avustajana kirjailija Pulla oli kuolemaansa asti vuoteen 1981.

Mainonnan palveluksessa

Isä toivoi pojasta poliisia, mutta Armas oli suunnitellut muuta. Hän vei kaikessa hiljaisuudessa tekemänsä käsikirjoituksen kustannusosakeyhtiö Kirjaan, jossa Eino Railo ilmoitti, ettei se ole kypsä. Hän ehdotti kuitenkin Armakselle, että tämä tulisi hoitamaan heille mainontaa ja näin alkoi pitkä ja ansiokas tie mainonnan palveluksessa.

Ensimmäinen kirja

Armaksen ensimmäinen kirja oli Korkein käsky, historiallinen kertomus nuijasodasta. Sen kustansi Kirja Oy vuonna 1927.  Nuori 23-vuotias kirjailija hoiti itse ensimmäisen oman kirjansa mainonnan. Hän myös taiteili kirjan kannen.

Nuoren Voiman Liitto

Taide-elämän johtoon nousi uusi sukupolvi, jossa A.J.P. halusi olla mukana, vaikkei hänessä ajan hengen vaatimaa villiä kiihkoa ollutkaan. Nuoren Voiman Liiton kirjalliseen jaostoon kuuluivat hyvät kaverit, tulenkantajat Olavi Paavolainen, Mika Waltari, Erkki Tanttu ja Aarne Nopsanen.

Tulenkantajien julistus ”ikkunat auki Eurooppaan” tarkoitti, että matkustettiin Pariisiin, missä istuttiin melkein haltioituneena Café du Dômessa.

Seurustelu ja Avioliitto

Nuoren Voiman Liiton nuoria lähti retkelle Leppävaaraan Helsingistä, josta oli tullut Armaksen vakituinen asuinpaikka. Pellon yli savisin saappain saavuttiin liikuntajaoksen neiti Kuokkasen luokse. Tästä alkoi vähän kerrassaan seurustelusuhde.

Tellervoa oli hänen isänsä varoitellut: ”Älä ota kirjailijaa tai merimiestä, ne ryyppää paljon!” Armas kosi ja Tellervo vastasi: ”En tiedä, oletko lintu vai kala.” Tästä ei Armas masentunut, vaan pisti tuulemaan ja käytti taitojaan; kirjoitti rakkauskirjeitä, jotka olisivat saaneet kenet tahansa kuin sulaksi vahaksi.

Naimisiin mentiin 1933.

Tellervo-vaimo oli toimelias ja huolehtivainen ja hänellä oli korkeat elämänarvot. Vaikka Tellervon koulutustaso oli korkeampi – hän oli ylioppilas ja valmistunut käsityönopettajaksi - tuki hän vaimona kaikin tavoin miestään. Avioliitosta tuli onnellinen koko elämän kestänyt liitto.

Lapsia perheeseen syntyi neljä, Irja s.1938, Kalervo s.1940, Helvi s.1943 ja Jorma s. 1945.

Romaanitehtailua Waltarin kanssa

Armas J. Pullan ensimmäiset teokset olivat historiallisia seikkailuromaaneja. Hän otti vuonna 1929 käyttöön nimimerkin Kapteeni Leo Rainio, jolla nimellä ilmestyivät Huimapää (1929) ja Aseveikot (1931). Viimemainittu julkaistiin ensin Hakkapeliitan jatkoromaanina. Mika Waltarin kanssa tehtailtiin yhteensä kolme kirjaa, joiden kirjoittajaa aikoinaan laajasti arvuuteltiin. Ne olivat Keisarin tekohampaat (1931), Punainen Madonna (1932) ja Älkää ampuko pianistia(1932). Yhteistyö sujui hyvin: Armas keksi juonen ja Mika paisutteli sitä.

Ryhmy ja Romppainen - kirjailija Pullan bestsellerit

Armas kirjoitti asevelilehteen pakinoita. Talvisodan päättyessä Siilasvuo kysyi Savonlinnasta: ”Oletko kirjoittanut päättyneestä rytinästä?” - ”En vielä, mutta tuumaillut olen” vastasi Pulla.

Se oli lähtölaukaus Ryhmy ja Romppainen -romaaneille, joista tuli aikansa bestsellereitä. Lopulta ilmestyi neljätoista kirjaa, ja alkupään kirjoista on otettu kymmeniä painoksia, vaikka ne olivat kiellettyjen kirjojen listalla yli 30 vuotta! Ryhmystä ja Romppaisesta tehtiin myös kolme filmiä.

Pariisi ja Ranska

Ensimmäisen Pariisin-matkansa Armas J. Pulla teki 1929, yhteensä hän kävi siellä yli sata kertaa, vain sotavuodet jäivät väliin. Ranska oli tyylin elämää. Sen historia, taide ja kulttuuri mutta myös ruoka, välittömyys ja kirjallisuus kiehtoivat kirjailijaa. Lomamatkat olivat samalla tutkimusmatkoja tyylien ja tapakulttuurin maailmaan, josta hän myöhemmin kirjoitti kirjoja, ensimmäisenä Kaunista Ranskaa 1936. Pullasta tuli eurooppalaisuuden tulkki.

Ranska-aiheisia kirjoja taiteesta, tyylistä, historiasta ja ruuasta Armas J. Pulla kirjoitti mm. Jeanne D´Arc neitsytsoturi, Runoilijan saa hirttää ilman muuta, Eipäs tyrkitä sankaria, Minä olen Jolanda kuningatar, Pariisia Keisarista Rissaseen, Neljä Virtaa, Kauniin Mariannen kasvot, Viipurilaisii muisteloi ja Pariisilaisii.

Taiteilija ja kuvittaja

Useita alkupään kirjoja Armas kuvitti itse, mutta hän kuvitti myös muidenkin julkaisuja. Hänen käyttämänsä tyyli oli pelkistettyä mutta puhuttelevaa. Hän maalasi akvarelleja ja leikkasi linoleumipiirroksia.

Gastronomi

Ruuasta ja gastronomiasta tuli entistä keskeisempi harrastus. Armaksen äiti oli Pietarissa oppinut keittiön hienouksia ja ikään kuin ”poispilannut” poikansa, sillä sen ajan ruokailutottumukset olivat yleisesti hyvin yksinkertaiset. Maailman vanhin gastronomian veljeskunta Paistinkääntäjät – Chaîne des Rôtisseurs – piti juhlavan vuosikokouksen, jossa lyötiin paistinvartaalla ritareiksi alalla ansioituneita Helsingissä 1964. Armas J. Pulla oli yksi heistä.

Leipätyö

Kirjailija Pullan leipätyö oli mainostekstit. Johtavassa mainostoimistossa Erva-Latvalassa hän oli vuodesta 1933 eläkeikään asti. Armas teki mainoksia savukkeista, vaikka ei itse polttanutkaan ja Ford-autoista, vaikka ei itse autoillutkaan. Mainoksia hän teki myös Valiolle, Chymokselle ja Pauligille. Kahvi oli kirjailijan mielijuomia.

Työhullu

Sodan loputtua Armas jatkoi töitään mainostoimisto Erva-Latvalassa. Pullan perhe hankki asunnon Helsingistä Abrahaminkadulta. Elämä tasaantui ja oli seesteisempää. Työ, mökkeily Olkkalassa, Ranskan-matkat ja perhe täyttivät Armaksen elämän. Armas oli suorastaan työhullu. Tellervo hoiti perheen muut arkiset askareet ja siten ”vapautti” miehensä kirjoitustyöhön. Tellervo piti huolen myös arkistoinnista.

Ihmisenä

Armas oli vastuuntuntoinen, työhullu, asiaansa paneutuva, lahjakas, etäinen, mutta toisaalta vilkas ja seurallinen. Armas edusti uutta modernia keskiluokkaista miestyyppiä, joka itsenäisesti valitsi oman elämänsä tien. Teki asioita, joita piti itselleen tärkeinä. Hän teki työnsä hyvin, hoiti perhe-elämänsä hyvin ja teki osansa yhteiskunnassa kunnialla. Persoonana hän oli itsenäinen, moderni, huumorintajuinen eurooppalainen.

Armas J. Pullan elinaikana maailma muuttui. Se oli aivan toisenlainen hänen syntyessään kuin 1900-luvun lopulla. Vastaavaa kehitysvauhtia ei ihmiskunnan historia tunne.

Rakastamaansa Ranskaan Armas matkusti vielä joulukuussa 1981 ja sieltä palattuaan kuoli sydänkohtaukseen 14.12.1981, 77-vuotiaana. Monta työtä jäi häneltä kesken. Kuollessaan hänellä oli yöpöydällään elinikäinen lempikirja Kolme Muskettisoturia.

Hänen vaimonsa Tellervo kuoli tasan 18 vuotta myöhemmin 14.12.1999.

 - - - 

 

Merkkipaaluja

1989 Ryhmy ja Romppainen – filmit jälleen Ylen ohjelmistoon

1992 Ryhmy ja Romppainen  -kirjat vapautetaan sensuurista

1992 1000-sivuinen Ryhmy ja Romppais-kirja ilmestyy Otavalta

1999 hänen vaimonsa kuolee tasan 18 vuotta myöhemmin 

2002 Hämeenlinnalainen Eräs-teatteri debytoi Armaksen ja Waltarin näytelmän Isänmaan Parhaat!

2003 Armas J. Pulla -seura ry perustetaan

2004 Elämäkerta julkaistaan

 

- - -

 

Teksti: Armas J. Pullan pojan, Jorman, tytär: Hanna Pulla-Kankimäki

 

Armas J. Pulla Seura Ry

Liisankatu 21 B 6 

00170 Helsinki 

puh.040-5015436

hanna.pulla@kolumbus.fi